Tulkoon vaihteeksi kuvapainotteisempi merkintä. Kävin toistamiseen Montréalissa. Sää oli nyt helmikuuta suosiollisempi kaupungissa vaeltelulle. Kävelin jalkani rakoille ja ihastelin näkemääni – Montréal on ainakin pintavaikutelman perusteella erinomaisen viehättävä kaupunki.
Montréalissa muistellaan 40 vuoden takaista maailmannäyttelyä. Expo 67 oli Kanadalle vähän samanlainen tapaus kuin Helsingin olympialaiset Suomelle. Pieni (asukasluvultaan), vähälle huomiolle jäänyt kansa nousi maailman huomion keskipisteeksi. Kaiken lisäksi Kanada vietti tuolloin itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlia.
CBC:n ranskankielisen serkun eli Radio-Canadan arkistosta löytyy muutamia Expo-pätkiä. Osa ei näyttänyt toimivan, mutta tässä 30-vuotismuistelussa on paljon arkistokuvaa, josta näkyy, miltä näyttelyalue näytti kesällä 1967.
Expo 67 oli optimistisen tulevaisuudenuskon ja futuristisen arkkitehtuurin juhlaa. Suurin osa paviljongeista on jo aikaa sitten purettu, mutta muutama on jatkanut elämäänsä uudessa käytössä. Ranskan paviljongissa toimii Montréalin kasino, ja Yhdysvaltain valtavassa pallopaviljongissa on nykyään Biosphère, Suurten järvien ja Saint-Lawrence -joen vesiekosysteemejä esittelevä tiedekeskus.
Ehkä huikein Expon luomus on Habitat 67, Moshe Safdien suunnittelema asuinkompleksi, jonka kutsuminen kerrostaloksi olisi aikamoista vähättelyä. Kuva puhukoon puolestaan. Suomen asuntomessuilla ei taatusti ole ikinä nähty mitään näin mielikuvituksellista:
Osittain Expon ansiota on, että Montréaliin rakennettiin metro 1960-luvulla. Laskeskelin, että olen kulkenut kymmenen eri kaupungin metrolla. Pietarin marmoripröystäily on tietysti omassa luokassaan, mutta Montréalin metro on kyllä paras näkemäni esimerkki siitä, miten vähän maltillisemmallakin rahankäytöllä saadaan metroasemista viehättävän näköisiä. Tärkein oivallus on se, että useimmat asemat ovat korkeita ja avaria tiloja, joissa ylikulkusillalta näkee alas asemalaitureille. Lisäksi niinkin yksinkertainen temppu kuin värillinen ikkunapleksi tekee ihmeitä.
Yhdeksän vuotta Expon jälkeen Montréal sai isännöidä kesäolympialaisia, minkä ansiosta kaupunkiin nousi lisää huikeaa scifi-maisemaa. Olin lauantaina vähän kahden vaiheilla, että jaksanko lähteä katsomaan tuota olympiastadionia, mutta onneksi lähdin. Aivan upea, orgaaninen rakennuskokonaisuus. Kaarevat muodot, rampit ja altaat näyttivät olevan rullalautailijoiden ja parkouraajien suosiossa.
On Montréalissa toki vanhaa, perinteisemmällä tavalla kaunista arkkitehtuuriakin, huomattavasti enemmän kuin Torontossa. Onhan Montréal 365-vuotiaana varsin vanha ollakseen tämän mantereen kaupunki. Montréalin vanhakaupunki on kapeine mukulakivikatuineen "eurooppalaisin" miljöö, mihin olen täällä törmännyt.
Lisää porvaristunnelmaa löytyy Westmountin kaupunginosasta, jossa varttui muudankin Leonard Cohen. Pitihän sitä siis käydä katsastamassa, miltä Leonard Cohenin lapsuudenkoti näyttää. Ympäristön huomioiden melko vaatimattomalta, eli tältä:
