Tulin Torontoon neljä kuukautta sitten keskelle kylmintä talvea. Sitä luulisi, että suomalaisena on tottunut kylmään, mutta harvoin olen niin palellut kuin täällä kahden ensimmäisen viikon aikana. Torontossa oli kylmin helmikuu lähes 30 vuoteen. Pakkasta ei ollut juuri enempää kuin parikymmentä astetta, mutta sisämaan asukkaana en ole tottunut sellaiseen tuuleen, joka täällä tuntui varsinkin talvella puhaltavan. Sisämaassahan Torontokin tietysti periaatteessa on, mutta kun tuo Ontariojärvi nyt sattuu olemaan Suomenlahden kokoluokkaa.Täkäläinen talvi kertoi myös kiertoteitse sen, että Golf-virran olemassaolo on aika mukava asia. Torontohan on Etelä-Ranskan korkeudella, ja kuitenkin talvi täällä oli ihan yhtä kylmä (vaikkakin lyhyempi) kuin Keski-Suomessa. Kanadassa 60. leveysasteen pohjoispuolella taitaa olla lähinnä ikiroutaa ja tundraa.

Talviajan säätiedotuksissa täällä muuten ystävällisesti ilmoitetaan mittarilukeman lisäksi "windchill"-lämpötila, eli se, miltä ulkona tuulen vaikutuksen vuoksi tuntuu.

Kevät eteni härnäten. Maaliskuun puolivälissä oli jo pari lämmintä iltaa, jolloin ulkona saattoi kulkea paitasillaan. Lopullisesti heitin talvitakin nurkkaan huhtikuun puolivälin jälkeen. Huhtikuun lopulla oli ensimmäinen helteinen viikonloppu, mutta lehdissä ei vielä silmujakaan, mikä teki maisemasta hyvin kuivan ja kuolleen oloisen. Nyt kun puut ovat lehdessään, kaupunkikin – aiemmin rumaksi soimaamani – näyttää paljon viehättävämmältä.

 

 

Kaikkein kuumin kesä saa jäädäkin kokematta. Nyt toukokuussa mittari on noussut välillä jo 30 asteeseen, mikä on minulle liikaa. Jonkinlainen kesän merkki suurkaupungissa on kai sekin, että ensimmäinen savusumuvaroitus annettiin toukokuun kahdeksantena.