Toronton kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous joskus 1950-luvulla:
”No niin, meillä olisi tässä tämä kaupungin kaunein jokilaakso. Mitäs sille pitäisi tehdä?”
”Rakennetaan sinne moottoritie.”
”Riittääkö neljä kaistaa?”
”Pannaan varmuuden vuoksi kuusi. Ja nelikaistainen tie toiselle puolen laaksoa!”
Tämän maiseman näen päivittäin kulkiessani metrolla Danforthilta keskustaan.
Metro ylittää Don Valleyn lähes 40 metrin korkeudessa Prince Edward Viaductia pitkin.
Toronton alueella Ontario-järveen laskee useita pieniä jokia, jotka kulkevat jyrkkäreunaisissa laaksoissa. Eniten näistä on tullut koluttua Don-joen laaksoa, jossa kulkee moottoritien lisäksi pari rautatietä ja kaupungin sisäinen pikatie. On siellä kaiken keskellä pyörätiekin.
Ja kai se on hyväksyttävä tosiasiana, että 1900-luvun jälkipuoliskolla tämän kokoluokan kaupunkiin on ollut välttämätöntä tehdä moottoritie jos toinenkin. Upottamalla yksi niistä alas jokilaaksoon säästettiin todennäköisesti iso pala kaupunkia hävitykseltä.
Toisaalta vaikuttaa siltä, että Donin rannat, jotka ovat monin kohdin melkoista rämeikköä, tarjoavat hyvän habitaatin koko joukolle siivekkäitä ja nisäkkäitä. Viime viikolla rämmin Donin rannoilla, ja satuin paikkaan, jossa oli pystyssä pari telttaa. Kodittomien koteja, arvelin, ja mietin, mahtaisiko ketään olla kotona. Tullessani lähemmäs jostain telttojen läheltä säntäsi esiin murmeli. Yleensä ne painuvat pikaisesti piiloon koloihinsa, mutta tämä yksilö tuli kohti ja jäi seisomaan minun ja telttojen väliin hyvin hyökkäysvalmiin näköisenä. Ilmeisesti telttapaikka olikin sen koti. Tuijottelimme aikamme toisiamme muutaman metrin etäisyydeltä, sitten päätin jättää murmelin reviirin rauhaan.
Äkäinen vahtimurmeli.
Muutenkin täällä näkee ihmeen paljon erinäisiä eläinkunnan jäseniä. En ole muistaakseni koskaan nähnyt esimerkiksi pesukarhua Suomessa, mutta täällä ne ovat erittäin yleisiä ja sopeutuneita kaupunkilaiselämään. Eräänä iltana näin pesukarhun hiipivän tien yli työpaikan lähellä paikalla, jossa ei ole lähellä yhtään puistoa. Niiden pääasiallinen ravinnonlähde ovatkin ilmeisesti takapihojen roskapöntöt.
Don-joki, kuten kai kaikki Toronton läpi virtaavat joet, on erittäin saastunut. Hämmentävimpiä Donin varrella näkemiäni asioita ovat nämä ”kohotetut kosteikot” (elevated wetlands).
Kyseessä
ei ole vain erikoinen taideteos, vaan erikoinen järjestelmä veden
puhdistamiseksi. Aurinkopaneeli tuottaa sähköä veden pumppaamiseksi ylös. Sen
jälkeen vesi kulkee näiden nelijalkaisten ”katolla” sijaitsevien altaiden läpi.
Altaissa on joka sortin muovirojua, joka toimii kasvupohjana kasvillisuudelle,
joka suodattaa vedestä epäpuhtauksia. Näin järveen päätyvä vesi on edes hieman puhtaampaa.
Kiehtova ja kuvauksellinen paikka on myös Don Valley Brickworks – entisen tiilitehtaan alue, josta on tehty puistontapainen. Siellä valmistetuista tiilistä on aikoinaan rakennettu moni Toronton merkkirakennus. Tulevaisuudessa entisiin tehdasrakennuksiin on tarkoitus perustaa ympäristöpainotteinen kulttuurikeskus.
