627298.jpg

 

Aika Torontossa alkaa olla lopussa. Aikaa Kanadassa on jäljellä vielä kolme ja puoli viikkoa.

 

Huomiseksi minulla on lippu Philip Glassin ja Leonard Cohenin yhteisprojektin Book of Longing maailmanensi-iltaan. Glass on säveltänyt musiikkia Cohenin viimeisimmän kirjan runoihin, ja Cohen lukee (nauhalta kaiketi) tekstejään siihen päälle.

 

Ylihuomenna lennän Halifaxiin, ja lähden sitten kiertelemään Kanadan itäisiä rannikkoprovinsseja ("Maritimes"). Sen kummempaa matkasuunnitelmaa ei ole, katson minne nenä vie ja mitä vastaan sattuu. Ihmettelemisen arvoisilta niillä nurkilla vaikuttavat ainakin 17-metrisistä vuorovesistä tunnettu Bay of Fundy sekä hulppeita rannikkomaisemia tarjoava Cape Breton.

 

Hassua on, että lähes kaikki täällä kohtaamani ihmiset kysyvät – kun olen maininnut matkustavani itään – että well, enkö aio mennä länteen. Ilmeisesti loputtomien preeriatasankojen, Kalliovuorten ja British Columbian ajatellaan tarjoavan se olennainen kanadalainen kokemus.

Itseäni on kuitenkin koko ajan kiinnostanut ennen kaikkea juuri itä: Nova Scotia, Newfoundland ja Prince Edward Island. Sama juttu Yhdysvaltojen kanssa: siinä maassa minua huvittaisi reissata lähinnä Uudessa Englannissa. En osaa edes tarkalleen sanoa, miksi. Ainakin molemmissa maissa itäosilla on tarjottavanaan parisataa vuotta enemmän historiaa (siis eurooppalaista sellaista), ja sitä myöten idästä löytyvät viehättävimmät kaupungit ja kylät.

Itärannikon provinssit ovat vähän niin kuin Kanadan Kainuu ja Lappi – muuhun maahan verrattuna aliteollistuneita, köyhiä ja työttömyyden vaivaamia. Aluepoliittisesti ajatellen niihin on mukavampi kantaa omat vähäiset turistipennosensa kuin öljytuloilla rikastuneeseen Albertaan. Ei sillä, että voisin väittää kauheasti Kainuun tai Lapin taloutta virkistäneeni.

Toki jos aikaa ja rahaa olisi loputtomasti, niin mielelläni kulkisin kaikki provinssit ja territoriot läpi. Kolme päivää kestävä junamatka Torontosta Vancouveriin olisi varmasti aika mainio. Tämä maa nyt vain sattuu olemaan niin iso (noin 30 kertaa Suomen kokoinen), että parempi keskittyä johonkin paikkaan ja alueeseen ja yrittää nähdä se kunnolla. Ehkä sitten toiste enemmän.

 

 

Tämä matkapäiväkirja päättyy tähän. Aikomukseni ei ole jatkaa minkään sortin blogin pitämistä Suomessa, koska se menisi pian siihen, että ryhtyisin selostamaan, millaista maitoa ostin kaupasta. Täällä olen ostanut yleensä Organic Meadows -meijerin rasvatonta luomumaitoa.

 

 

627299.jpg