Osapuilleen näinä päivinä menee rikki eräs omituinen henkilökohtainen ennätykseni: en ole (tietääkseni & muistaakseni) koskaan ennen koko elämäni aikana ollut Jyväskylästä yhtäjaksoisesti poissa yli viittä viikkoa. Uskomatonta, mutta totta.

Pari osapuilleen viiden viikon mittaista Euroopan-kiertuetta on tullut tehtyä, mutta kun on syntynyt, kasvanut ja elänyt koko ikänsä samassa kaupungissa lähtemättä koskaan (ennen kuin nyt) ulkomaille töihin, vaihtoon tai muuten vain asumaan, niin näinkin voi käydä. Viime kesän kolmikuukautisen Helsingin-jaksonkin aikana oli häitä ja sadunkerrontakilpailuja Keski-Suomessa sen verran, ettei viisi viikkoa rikkunut.

Nyt poissaolon aikajänne venyy viidestä viikosta viiteen kuukauteen. Toistaiseksi en tunne koti-ikävän hiventäkään. Vietän kuherruskuukautta Toronton kanssa, kaikki on uutta ja kiehtovaa, eikä minulla ole ennakko-oletuksia mistään. Menen paikkoihin, joista en tiedä mitään, eivätkä paikat tiedä minusta mitään.

422639.jpg 


Työpaikan lähellä Mount Pleasant Roadilla otetussa kuvassa näkyy paljon
Torontolle ominaisia seikkoja: pienet kaksikerroksiset liikekiinteistöt,
pylväiden päässä kulkevat sähköjohdot sekä oranssi-turkoosi taksi.

Kanada lienee suomalaiselle niitä helpoimpia ulkomaita tulla ja olla. Maat eivät ratkaisevasti eroa toisistaan ilmaston, kulttuurin, elintason tai elämäntavan suhteen. Omalla kohdalla lukuun tulee ottaa vielä kieli. Pääasiallinen työskentelykieleni on suomi, vaikka englantiakin tarvitaan.

Suomalaisuuden murenia on sitä paitsi aika hyvin tarjolla. Osuuspankin parkkipaikalla pistäytyy aina perjantaisin mies, joka myy autonsa perästä ruisleipää, karjalanpiirakoita ja korvapuusteja.

Saunaa, Sisua tai Koskenkorvaa ei ole vielä kohdalleni sattunut (enkä osaa niitä kaivatakaan, en edes saunaa), mutta hiihtämään sentään pääsin viime lauantaina. Olin juttukeikalla Udorassa Toronton pohjoispuolella hyväntekeväisyys-hiihtotempauksessa, ja sain lainasukset alleni. Kymmenen kilometrin jälkeen ravitsin itseäni kanakeitolla ja ruisleivällä, kuunnellen vanhojen pohjalaisukkojen härskejä vitsejä sekä cd:ltä pauhannutta iskelmää. Suomi-illuusio oli lähes täydellinen, mutta vain lähes: grillimakkaran puuttuminen menusta paljasti, että latu kulki jossain muualla kuin Suomessa.
422640.jpg
Koivutie Road ilmentää oivaltavaa kanadansuomalaista nimeämispolitiikkaa.
Tulee mieleen, että vaikka Karstulan Paska-Avenue on jo sinänsä hieno kadunnimi,
olisi se vielä vähän hienompi muodossa Paskatie Avenue.