Valttikorteista postikortteihin: minulla on aina ollut outo mieltymys lähettää matkoilta mieluummin haalistuneita kuin ajantasaisia kortteja. Saatan viettää pitkät ajat penkoen divarien ja kirpputorien valikoimia – näin myös tällä viikolla Kensington Marketilla. Ostoksilleni on myös blogistista käyttöä Toronton esittelemisessä.

Ensimmäisessä kortissa kaupunki on kuvattu etelästä, Ontario-järveltä päin. Etualan 553-metrinen töröttäjä on aiemminkin mainitsemani CN Tower, maailman korkein vapaasti seisova rakennelma.

Korteista saa ehkä jonkinlaisen käsityksen siitä, että Toronto ei ole mikään erityisen kaunis kaupunki. Tietysti täällä on viehättävätkin alueensa, mutta kaupungin keskusta on hyvinkin ruma. Sanoisin jopa, että tämä on Varsovan ohella rumin suurkaupunki, missä olen käynyt.

Toronton varsinaiset kasvun vuodet ajoittuivat 1950- ja 60-luvuille, mikä osaltaan selittää poikkeuksellisen kolkon laatikkoarkkitehtuurin hallitsevuuden kaupunkikuvassa. Aurinkoisena päivänä korkealta otetussa ilmakuvassa kaikki on vielä suhteellisen siedettävää, mutta harmaana ja loskaisena helmikuun päivänä katutasolta tarkasteltuna tilanne on toinen.

Suomalaisillakin on ollut näppinsä pelissä Toronton kaupunkikuvan muokkaamisessa, aika merkittävässä kohtaa. Vuonna 1966 valmistunut Toronton kaupungintalo on nimittäin Viljo Revellin käsialaa. Kahdesta kaarevasta tornista sekä ufon muotoisesta istuntosalista koostuva kokonaisuus on herättänyt täkäläisissä aika ristiriitaisia tunteita, etenkin valmistumisensa aikoihin. Englanniksi sanoisin (ja sanonkin) rakennuksen olevan lähinnä inhumane, mutta rumassa ympäristössä tämäkin tuntuu melko pirteältä poikkeukselta.

Kaupungintalo on joka tapauksessa siinä määrin hyväksytty yhdeksi Toronton symboliksi, että sen silhuetti koristaa esimerkiksi täkäläisiä roskapönttöjä. Vai onko tässä hienovaraista ironiaa?

Helsingissä Revellin tunnetuimmat luomukset ovat Lasipalatsi (1935) ja Makkaratalo (1960). Nämä mielessä Revellin toimisto olisi voinut 60-luvulla markkinoida itseään vaikkapa lauseella "Neljännesvuosisadassa kaunottaresta hirviöön". Vaan tuskinpa markkinoivat.